Niclas Malm, ”Stormalmen” (1724–1785)
Niclas Malm syntyi vuonna 1724 Uudessakaarlepyyssä ja muutti vuonna 1749 Pietarsaareen, jossa meni naimisiin kauppias Matts Nymanin tyttären, Marian, kanssa. Vuonna 1766 hänestä tuli itsenäinen kauppias. Kymmenen vuotta myöhemmin hän rakennutti kaupungin eteläisen tulliportin länsipuoliselle tontille nro 73 uuden asuintalon, jonka yhteydessä oli rihkamapuoti. Niclas Malmista tuli menestyksekäs kauppias ja laivanvarusta-ja, jota alettiin kutsua nimellä ”Stormalmen”. Hänestä kehittyi nopeasti kaupungin rikkain kauppias ja suurin laivanvarustaja. Niclas Malm kuului tapuli- ja purjehdusvapauden intomielisiin puolestapuhujiin, ja vuonna 1765 Pietarsaari saikin muiden pohjalaisten kaupunkien ohella purjehdusvapauden. Niclas Malm hankki vuosien mittaan useiden yhtiöiden osakkuuksia; niitä olivat mm. pikiruukki, tupakkakehräämö ja Calholman laivaveistämö. Niclas Malm johti tupakkakehräämöä vuodesta 1766 kuolemaansa 1785 asti. Johtajuus siirtyi sitten hänen langolleen Adolf Lindskogille, joka oli avioitunut Malmin tyttären Anna Catharinan kanssa.
Niclas Malmin pojat asettuivat asumaan eri tonteille vanhan kotitalonsa lähistölle: Matts Malm, joka oli heistä vanhin, sai omakseen tontin nro 95 Läntiseltä Pitkäkadulta. Johan Malm hankki tontin nro 2 Isokadun varrelta ja hänestä tuli aikaa myöten talossa vuonna 1804 syntyneen kansallisrunoilija J. L. Runebergin isoisä. Nils Nilsson Malm hankki omistukseensa tontit nro 63 ja 74, joista toinen sijaitsi Isokadun ja toinen Läntisen Pitkäkadun varrella. Pehr Malm sai itselleen kotitontin eteläpuoliskon.
Niclas Malmin leski, Maria, jatkoi liiketoimintaa miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1785. Nuorin pojista, Kilian (1771–1813), joka oli alaikäinen, asui edelleen kotitalossa. Hän lähti sittemmin merille ja eteni merikapteeniksi. Äidin luovuttua liikkeen hoidosta vuonna 1799 Kilian jäi maihin ja alkoi harjoittaa kauppiaan ammattia synnyinkodissaan. Talo siirtyi hänen pojalleen kirjanpitäjä Kilian Malm nuoremmalle (1793–1828). Tontti tuhoutui kaupungin palossa vuonna 1835.
Pehr Malm (1768–1827)
Niclas Malmin pojista Pehr Malmista oli tuleva menestyksekkäin, ja tavallaan juuri hän tuli siirtäneeksi Malmin perinnön edelleen poikansa Peter Malm juniorin ja pojanpoikansa Otto August Malmin kautta.
Pehr Malm vakiinnutti asemansa vuonna 1790 ja kuului pian kaupungin johtaviin kauppiaisiin. Hän otti haltuunsa kotitontin eteläpuolen ja rakensi sille vuonna 1792 oman asuintalon. Päärakennus, joka oli hirsinen, verhottiin rappauksella siten, että se näytti kivitalolta. Talo sijaitsi tullipaikan länsipuolella ja hallitsi koko tulliportin avointa näkymää.
Kun tsaari Aleksanteri I matkusti vuonna 1819 Suomessa, hän vieraili mm. Pietarsaaressa. Hänet kutsuttiin tuolloin Pehr Malmin kotiin, jossa virkistäytyi hetken.
Pehr Malmista tuli aikanaan kaupungin suurin tervanviejä ja suolan ja viljan maahantuoja. Hänen tervakirjoissaan mainitaan yli 270 eri tervantoimittajan nimet. Pehr Malm erikoistui potaskan kauppaan ja vei vuonna 1817 maasta yli 20 000 kg potaskaa. Hän kilpaili lankonsa Adolf Lindskogin kanssa kaupungin rikkaimman kauppiaan asemasta. Pehr Malm sijoitti varoja useisiin laivanrakennuksiin, sekä keinottelutarkoituksessa että omaa käyttöään varten. Hän tuli omistamaan yhdessä tai yksin noin 15 laivaa. Maata kohtasi 1820-luvulla syvä talouslama. Kaupankäynti tyrehtyi ja kuolemansa aikoihin vuonna 1827 Pehr Malm oli lähes rutiköyhä. Voidaan sanoa, että Pehr Malmilla oli epäonnea joutuessaan päättämään liikeuransa taloudellisesti vaikeina aikoina.
Peter Malm jr. (1800–1868)
Perheen vanhimpana poikana Peter Malm jr. sai pian ottaa vastuun kantaakseen. Hän oli saanut perusteellisen koulutuksen ja ryhtyi täysiikäiseksi tultuaan isänsä liikekump-paniksi. Isän kuoleman jälkeen hän astui kauppahuoneen johtoon ja kutsui itseään Peter Malm jr:ksi. Hän kehitti kauppahuoneen erääksi Suomen suurimmista ja oli ajoittain maamme suurin laivanvarustaja. Peruskoulutuksensa Peter oli saanut Turun katedraalikoulussa ja opintojaan hän jatkoi Åbo Akademissä. Vuonna 1818 hän teki opintomatkan Englantiin ja toimi kauppaharjoittelijana jonkin aikaa Liverpoolissa. Vuonna 1824 Peter avioitui Charlotta Ulrica Höckertin, tunnetun vaasalaisen kauppiaan tyttären kanssa.
Pietarsaarta vuonna 1835 kohdanneessa suuressa tulipalossa tuhoutui Pietarsaaren kaupungin koko eteläosa, ja sen myötä muun muassa kaikki Malmin veljeksille kuuluneet talot. Palon jälkeen Peter rakennutti uuden kivitalon, nykyisen Malmin talon, joka on Pietarsaaren kaupunginmuseon päärakennus. Rakennuksen piirsi helsinkiläinen arkkitehti Anders Fredric Granstedt.
Kauppa ja merenkulku pääsivät suhteellisen nopeasti vauhtiin tulipalon jälkeen, ja pian nähtiin Malmin laivoja kaikissa suuremmissa satamissa. Malm vastasi 1830-luvun loppupuolella suunnilleen puolesta kaupungin koko n. 20 000 tynnyrin tervanviennistä. Tynnyrin myyntihinta saattoi olla hyvinä vuosina 3 kertaa ostohintaa suurempi. Tervakauppa oli vielä tärkeää, mutta puutavarakauppa kasvoi jatkuvasti 1800-luvun keskivaiheilla. Ulkomaisten satamien välisten rahtikuljetusten merkitys lisääntyi samoin Peter Malmin aikana.
Englannin kanssa käytävästä kaupasta tuli yhä tärkeämpää, mikä näkyy Malmin kauppahuoneen yhteysverkosta. Peter Malmilla oli yhteistyökumppaneita useissa ulkomaisissa kauppahuoneissa: Tukholmassa Sutthoff & co, Lontoossa Prescott & Co, Hullissa Clay Squire ja P. Sörenson ja poika.
Hyvät suhdanteet piristivät kaupankäyntiä ja laivanrakennusta 1830-luvulla. Peter Malmista tuli kaupungin eturivin laivanvarustaja. Vuonna 1838 purjehti priki Charlotte Mustallemerelle ja oli sen myötä suurin suomalainen kauppa-alus, joka teki niin. Vuosina 1844–47 parkki Hercules tekee matkan, joka tulee olemaan suomalaisen aluksen ensim-mäinen maailmanympäripurjehdus. Laivan kapteeni oli Petter Gustaf Idman (1796–1856). Hän oli purjehtinut vuosina 1820–24 Kap Hornin ympäri ruotsalaisella Ophir-laivalla. Ophirin omisti tukholmalainen varustaja Niklas Lindskog, joka oli Peter Malmin serkku.
Vuotta 1853 tavataan pitää Peter Malmin talouden menestyksekkäimpänä vuotena. Voittokulun katkaisi Kriminsota, joka alkoi vuonna 1854. Sodan alkaessa Peter omisti 10 laivaa, mutta sen loppuessa niiden määrä oli vähentynyt kahteen. Sodan jälkeen Peter Malmi rakennutti uusia laivoja entisten tilalle. Laivat rakennettiin nyt entistä suuremmiksi. Hän otti tuolloin laivoissaan käyttöön rautapolvekkeet ja diagonaalikiskot.
Peter Malm oli jo kauan omistanut vanhojen vesisahojen osakkuuksia, näistä mainittakoon mm. Keppo Jepualta. Vuonna 1859 hän sijoitti oman höyrysahan rakentamiseen kaupungin satamaan Tukkisaareen. Saha aloittitoimintansa vuonna 1860 ja oli lajissaan Suomen toinen höyrysaha. 1860-luvun alussa Peter Malm toimi kansanedustajana. Hän sairastui 3.2.1868 ja kuoli 6.8.1868 klo 23.30. Hänen poikansa Otto August Malm jatkoi kauppahuoneen hoitamista isänsä jälkeen.
Otto August Malm (1838–1898)
Otto Malmin 10 vuotta vanhempi veli, Petter Herman, olisi ollut kauppahuoneen luonnollinen perijä, mutta hän oli menettänyt kuulonsa lapsena sairastetun taudin seurauksena. Otto sai peruskoulutuksensa Pietarsaaressa, minkä jälkeen hänet lähetettiin Schwanbeckin kauppaopistoon Rostockiin. Sen jälkeen hän oli harjoittelijana eri kauppahuoneissa sekä Englannissa että Saksassa. Päätettyään opintonsa vuonna 1858 hän alkoi työskennellä isänsä luona, ja tämän kuoltua vuonna 1868 hän otti kauppaliikkeen hoitaakseen. Vuonna 1865 Otto Malmista tuli Norjan varakonsuli.
Otto kihlautui vuonna 1872 serkkunsa Maria Malmin kanssa, ja seuraavana vuonna he menivät naimisiin. Avioliitto kesti vain lyhyen ajan, koska Maria menehtyi jo seuraavana vuonna 20.8.1874 matkustajalaiva Österbottenin palossa.
Isänsä tavoin Otto Malm oli mukana kaupungin hallinnossa. Hän auttoi taloudellisesti kaupungin uuden raatihuoneen rakennustöiden loppuunsaattamisessa ja rakennutti vaimonsa muistoksi kaupungin ensimmäisen kansakoulun, jonka nimeksi tuli Maria folkskola (Marian kansakoulu). Vuonna 1875 Otto Malm valittiin kaupungin ensimmäiseksi valtuuston puheenjohtajaksi.
Suomen rautatieverkkoa laajennettaessa 1800-luvun lopulla Pietarsaari jää runkoradan sivuun. Jotta kaupunki saisi rautatieyhteyden, Otto Malm sijoittaa varojaan sivuraiteen rakentamiseen Pietarsaaren ja Pännäisten välille vuonna 1885. Sijoitus on määrältään 200 000 mk, eli puolet kustannuksista.
Otto Malmille myönnetään vuonna 1881 kauppaneuvoksen kunnia-arvo. Vuosina 1878–1885 hän toimii Suomen Pankin tilintarkastajana. Otto Malmin aikoina puutavarakaupan merkitys kasvaa. Malm muodostaakin yhdessä tehtailija Philip U. Strengbergin kanssa sahatavaran hankintayhtiön, Jakobstads stockbolagin (Pietarsaaren tukkiyhtiön), ja ensimmäiset höyrykäyttöiset hinaajat saapuvat paikkakunnalle. Otto Malm osallistuu tupakkatehtaan käyttöön; hänhän omistaa siitä kolmasosan. Hänestä tulee myös Tervakosken paperitehtaan osakas. Voi sanoa, että Malmin kauppahuone sijoittaa 1800 luvun lopulla varojaan yhä enemmän teollisuustoimintaan ja yhä vähemmän kauppaan ja varustamotoimintaan. Voittovaransa Otto Malm sijoittaa osakkeisiin ja pörssikauppaan, ja kuolemansa aikoihin v. 1898 hänen omaisuutensa arvo on n. 10 000 000 mk, josta suurin osa on sijoitettu arvopapereihin.
Otto Malmin kuoltua myydään Ahvenanmaalle Malmin kauppalaivaston kaksi viimeistä alusta, Europa ja Vanadis.
Nykyisin Malmin kauppahuoneen muisto elää mm. rahastossa, jonka Otto Malm perustutti testamentissaan, Pietarsaaren Malmin sairaalassa ja Malmin talossa, joka on tällä hetkellä Pietarsaaren kaupunginmuseon tärkein toimipiste ja joka vaalii Malmin kauppahuoneen muistoa.
Lisää Malmin kauppahuoneesta voi lukea mm. seuraavista lähteistä: Oskar Nikulan tutkielma Malmska handelshuset i Jakobstad, Helsinki 1948; Ragnar Mannil: Lähimmäisten hyödyksi ja yhteiskunnan parhaaksi, Pietarsaari 1998, Al. Ahlström: Otto A. Malm, artikkeli Pedersöre jultidningissä 1943.
Guy Björklund